Karl Friedrich Steinmetz (27. joulukuuta 1796 Eisenach – 4. elokuuta 1877 Bad Landeck) oli preussilainen sotapäällikkö.
Steinmetz valmistui upseeriksi vuonna 1813 ja osallistui Napoleonin sotiin 1813–1815. Tanskaa vastaan käydyn sodan aikana 1848 hän komensi jalkaväkirykmenttiä ja sai 1854 ylennyksen kenraalimajuriksi sekä nimityksen Magdeburgin komendantiksi. Vuonna 1864 hänet ylennettiin kenraaliksi. Preussin–Itävallan sodassa 1866 hän oli viidennen armeijakunnan komentaja ja voitti itävaltalaiset Nachodin, Skalitzin ja Schweinschädelin taisteluissa 27.–29. kesäkuuta. Ranskan–Saksan sodassa 1870 Steinmetz komensi ensimmäistä armeijaa, joka osallistui Spicherenin, Colombey-Nouillyn ja Gravelotten taisteluihin sekä Metzin saartamiseen. Hän kuitenkin ajautui erimielisyyksiin sodanjohdon kanssa ja joutui eroamaan jo syyskuussa 1870, minkä jälkeen hänet nimitettiin Posenin ja Sleesian kenraalikuvernööriksi. Hän jätti tämänkin tehtävän seuraavana vuonna ja sai samassa yhteydessä sotamarsalkan arvon.[1]